Kirkko – Kristuksen seurakunta

Elämänkatsomukseni on melko ekumeeninen vai pitäisikö sanoa yhteiskristillinen. Uskon, että taivaaseen pääseviä ihmisiä on jokaisessa seurakunnassa, jossa tunnustetaan seuraava: Jeesus Kristus, ainut synnitön, 100-prosenttinen ihminen ja 100-prosenttinen Jumala, on kuollut minunkin syntieni tähden ja ylösnoussut ja että kukaan ei pääse taivaallisen Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta, jonka ansiosta synnit saa anteeksi, kun ne Jumalan edessä tunnustaa ja pyrkii parannukseen. "Joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (San. 28:13)

Itse kuulun Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon (olen kanttorina myös kirkon virassa)), mutta olen ollut yhteyksissä myös vapaisiin suuntiin, mm. seitsemännen päivän adventisteihin. Pyrin Herran armon avulla ymmärtämään Hänen Pyhää Sanaansa ja koettelemaan eri opit Raamatun ohjeilla. Jeesus sanoo: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." (Matt. 7:1) Jättäkäämme se siis Jumalan tehtäväksi, sillä Hän yksin näkee ihmisten sydämiin.

En missään tapauksessa usko, että pelkkä kaste riittäisi pelastumiseen. Ihminen voi hylätä sen armon, jota Jumala haluaisi hänelle osoittaa. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16) Tarvitaan siis elävää uskoa siihen, että Jeesus Kristus on kuollut ristillä sovittaakseen meidän kaikkien synnit. Se joka tämän uskoo, tunnustaa syntinsä ja haluaa ne anteeksi, tulee pelastumaan – samoin nekin uskovat, joita ei ole ehditty kastamaan (ristin katuva ryöväri). Ei tietenkään kannata pysyä kastamattomana jos on uskossa – seurakuntayhteys on tärkeä asia uskonelämässä. Ihminen on luotu elämään toisten ihmisten kanssa.

Katolinen ja ortodoksinen kirkko eroavat aika paljon protestanteista ja esim. Maria-kultti on mielestäni melko hämärä ja turha – Jumalaa voi rukoilla suoraankin! Toki näidenkin kirkkojen jäseniä tulee pelastumaan, onhan heidän joukossaan paljon uskovia! Useimmat kristityt sen sijaan eivät laske Jehovan todistajia ja mormoneita kristikuntaan kuuluviksi. Mormonien opeissa on paljon kummallisuuksia, mm. sijaiskasteet kuolleille, ja Jehovan todistajissa ihmetyttää mm. "Uuden maailman käännös" (miksi oma Raamattu?), Jeesuksen naulitseminen paaluun (Golgatalla oli iso paalu, mutta Jeesus ja Simon Kyreneläinen kantoivat sinne myös poikkipuun) sekä ehdoton kieltäytyminen verensiirrosta ja politiikkaan osallistumisesta. Oleellisinta kuitenkin lienee se, että vaikka meidät onkin kutsuttu tekemään myös hyviä tekoja, ne eivät meitä taivaaseen vie: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8,9) Eli eläkää hyvin, mutta älkää yrittäkö ansaita taivaspaikkaa itse. Siihen ei kukaan takuulla kykene. Hyvät teot eivät ole pelastuksen kannalta välttämättömiä, mutta ne kuitenkin ovat välttämättömiä. Tästän tosin on samaa mieltä ainakin osa Jehovan todistajista, sen sijaan kolminaisuusopista (Isä, Poika ja Pyhä Henki) ei.

Kaikkien kirkkokuntien opinkohdissa on varmasti joitakin virheitä – ovathan ne vajavaisten ihmisten tekemiä. Toivottavasti pystymme kuitenkin olemaan keskenämme veljiä ja sisaria. "Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat." (2. Tim. 2:14) Samassa luvussa tähän asiaan liittyvät myös sen viimeiset jakeet 23–26.

Itseäni kuitenkin kummastuttaa se, että kirkkomme näyttää vesittävän uskonpuhdistusta monessa mielessä. Sehän syntyi aikoinaan juuri "sen vakaumuksen varassa, ettei tule toimia Raamattuun sidottua omaatuntoa vastaan" ("Rakentavan yhteistyön puolesta" -vetoomus piispoille), ja nyt kuitenkin kumarrellaan maallisen yhteiskunnan suuntaan monessa asiassa, vaikka se ei olisi mm. tässä edes tarpeen: "...tasa-arvolaissa nimenomaan sanotaan, ettei se koske kirkkojen uskonnonharjoitusta" (sama vetoomus). Joissakin asioissa taas kumarrellaan katolisten suuntaan. Monien mielestä on kuitenkin turha odottaa, että kirkko (ei vain ev.lut. kirkko) tekisi parannuksen. Parannuksen teko lähtee aina yksilöistä. Siksi onkin erittäin tarpeellista rukoilla lähimmäistemme puolesta. Tärkeää on myös rukoilla erityisesti sen kirkon puolesta, johon kuuluu. Ensisijaisesti Kristuksen kirkon, mutta itse ainakin haluan toivoa Kaikkivaltiaan siunausta ja johdatusta erityisesti Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle, jonka jäsen olen.

Musiikin suhteen raja-aitoja useimpien kirkkojen välillä lienee suhteellisen vähän... sukupolvien välinen ero taitaa olla suurempi.

Aloitussivu